Pahoittelen taas pitkää taukoa, mulla ei suoraan sanottua oo kiinnostusta löytyny tarpeeks et olisin vaivautunu koneen eteen istumaan ja kirjottamaan yhtään mitään. Eikä ketään sellast väkipakolla mukahauskaa tekstiä haluakaan lukee.
Mut nyt on innostus löytynyt! Tässä postauksessa kerron lista-muodossa asioista jotka täällä on arkipäivää, mut ihan outoa Suomessa, tai toisin päin. Pidemmittä höpöttelemättä, mennään asiaan!
Lippuja kaikkialla
Punavalkoraita ja tähtiä näkee liehumassa ihan jokasen talon pihalla, eikä vaan siinä tangossa, vaan kaikkialla. Pieniä viirejä on kukkapenkeissä, talon ovessa, postilaatikon kyljestä töröttämässä ja autossa loistaa puskuritarran muodossa. Useampi parempi. Suomessa oon tottunu et se lippu on vähä niinku pyhä, et ei sitä tuuletella iha muuten vaa, ja musta sen kuuluukin olla niin, pysyy niinku se arvo koko hommassa. Mua henkilökohtasesti ärsyttää nähä niitä lippuja iha kaikkialla, ei ketään nyt varmaan unohda et missä maassa sitä ollaan.
"Honey"
Isoäidit, kaupan kassat, tarjoilijat, tuntemattomat vastaantulijat, ihan ketä vaan voi sua tällä hellittely sanalla kutsua, eikä se oo yhtään outoo, aika kivaa oikeestaan. Ekan kerran ku kaupan kassa sano mulle "you're welcome honey, have a good one" nii menin iha solmuun et mitä sä nyt mua hanittelet. Suomessa kun tuntemattomille ei moisia härskejä puhuta, ties vaiks yrittäis sua iskeä, hävytön.
Ruoan jättäminen
Aina on opetettu et ruokaa ei saa jättää ja otetaan sen verran ku jaksetaan syödä, on epäkohteliasta jättää ruokaa. Täällä kaikki jättää ruokaa!! Ja aina! Vaiks tykkäis siit ruoast tosi paljon, nii lautaselle jätetään aina joku pari suupalaa. Kysyin joskus Justinilta et eiks hänest oo epäkohteliast jättää ruokaa, ni hän oli iha ihmeissää et ei tietenkää oo. Niinku WAT? Mulle on täys mahottomuus poistua esim. ravintolasta ellen oo syöny kaikkea. Ekan kerran ku tein mun hosteille ruokaa, nii vanhemmatki jätti vähä makaroonilaatikkoo lautaselle, vaiks sano et oli tosi hyvää, nii mä oikee loukkaannuin, mut nyt ymmärrän et se ei oo täällä epäkohteliasta, vaiks en kyl ymmärräkään viel et miks ei muka oo....
Motari-tullit
Kun motarilta vaihtaa toiselle, nii pitää mennä läpi tullista, josta ne antaa sulle lippulappusen, sit ku poistut kyseiseltä motarilta, mennään taas läpi tullista ja tälle annetaan se lippulappu sekä maksu riippuen kuinka pitkän matkan oot sitä tietä käyttäny. Eli motarilla ajo maksaa. En tiedä kuin paljon se nyt on per maili, mut ei nii hirveesti, ite maksan 70 sentii/suunta kun meen Justinille. Justinille on mahdotonta ymmärtää et me ajellaan motarilla ilmatteks, must tuntuu et se ei iha uskonu mua ku kerroin...
Purukumi
Mun mielestä on ironista, että meidän purkkamerkki on Jenkki, kun täällä varsinaisessa jenkkilässä meille tuttu purkka on ihan yks vitsi. Makuja on vaikka mitä ja menee usein vähä karkin puolelle. Meillähän purkkaa syödään koska se on hyväks hampaille koska xylitol, jees perus settii, kaikki tietää. Noh, Justin luki mun purkkapussin sisältöä ja ällisty ku luki et meidän purkkassa on xylitolia ja et se on hampaille hyväks! Kysyin et nii tietti, eiks teijän purkka sit oo? "No ei todellakaa oo!" No miks te sitä sit syötte??? "Koska se raikastaa hengitystä" ............ En syö täällä enää purkkaa, meni maku koko hommasta.
Nonii tässä nyt muutama eka, lisää on luvassa, lista on pitkä! Ja muistutan tähän nyt, et lukekaa sillä samalla huumorilla ku mä kirjotan, kyllä mä tien et amerikkalaiset liehuttaa lippua kun ne on maastaan ylpeitä, et ei tartte vetä palkokasveja nenuun turhasta.
Toivottavasti tykkäsitte! Yritän parhaani postailla useammin, mun toukokuu on ohjelmaa täynnä et sit ainaki on asiaa mistä kirjottaa, kunhan aikaa vaan löytyy!!
Suukkoja,
-Sanni
Oon ite aupparina Renossa (NV) ja toi purkkajuttu on niin totta! Hostpoika on ihan hirvee purkka-addikti ja se jauhaa sitä purkkaa siis oikeesti tosi paljon päivässä. Luettiin sitten yks päivä hostisän kanssa sen purkan tuoteselostetta mitä poika syö, ja huomattiin että siinä on aspartaamia. Purkat lens roskiin ja menin seuraavana päivänä Walmartista ettimään purkkaa, missä ei ois aspartaamia ja en löytäny yhtäkään. Whole Foodsista sitten viimein löyty xylitolilla makeutettuja purkkia ilman aspartaamia ja olin ihan onnessani, kun se maistu ihan oikeelta Jenkki-purkalta, eikä miltään makeelta sokeripurukumilta mihin on täällä tottunu. Siis ihan järkyttävää toi aspartaamisekoilu, mitä ihmeen järkee työntää sitä johonkin purukumiin xylitolin sijasta :D Sori nyt tuli pitkä reportaasi, mutta piti myös sanoo, että sun blogia on kiva lukee ja nää tän postauksen jutut on ihan totta!
VastaaPoista