13.6.15

Oppia ikä kaikki

Instagramin puolella keräilinki jo säälipisteitä itselleni toteamalla et mun huulet on palaneet. Kuulostaa tosi naurettavalta, ja tuntuu viel tyhmemmältä, mut ette oo tuntenu kipuu ennen ku teijän huulet on palanu. Tähän yhdistettynä alleriginen reaktio avokaadosta ja täkäläisestä huulirasvasta kruunaa kaiken. Eilen olin ihan itkun partaalla, koska oikeesti huulet sattu niin julmetusti et koko kroppa tuntu voimattomalta. Apteekkari sano et nyt vaan vaseliinia kehiin ja aurinkoon en saa mennä ja jos ei maanantaina oo parantunu, nii lääkäriin mars. Tätä on siis jatkunu nyt kaks viikkoo ja lääkärille ei oo mikään hinku. Onneks tänään tuntuu paremmalta! Toivottavasti pian menee ohi, tästä ei voi kun vaan oppia. Kuvamatskuu vielä näistä mun Kylie Jenner huulista, oikeella alhaalla siis minun normi huulet verrattavaks.

IMG_4762

Mun suuvärkki nyt ei kuitenkaa ollu se pääasia mist piti kirjottaa. Mulla on nyt yli seittemän kuukautta takana, ja mietin yks päivä et oonko mä mitään saanu tääl aikaseks. Pitäis opettaa H:ta kirjottaa ja lukemaan, mut en tiedä miten sen tekis ku en haluu siitä tehä mitää pakkopullaa, ja kun toista ei vaan kiinnosta. En tie pitäiskö sit kiinnostaakkaan tossa iässä. Kynän oikein pitämistä ollaan kyl värityskirjoilla treenattu paljon. Tajusin kuitenki et oon onnistunu monessa muussa tärkeässä asiassa! 

Sukkien pukeminen
Ja siis pukeminen itse ylipäänsä. Sukat oli niin hankalat aluks laittaa ite jalkaan, mut nyt ne sujahtaa jo tosi ketterästi. Kyl siin aikaa saadaa kulumaan tietty, H:lla on tapana viivyttää sitä vaatteiten pukemista, vaikka sit joutuis alasti leikkimään. Oon siis hänen kanssaan kokoaika, ja jos aikaa on nii mun puolesta hän voi alasti peuhata, kunha itse ne vaatteet saa päälle. Apua tarviitaan vaan joissain napeissa, mut neki menee yllättävän hyvin häneltä itseltään. 

Ruokailu
En voi millään sietää ruokapöydästä ylös pomppimista. Saa mut näkee punasta. Kotona on opetettu et ruokapöydästä ei nousta ennenku lautanen on tyhjä. Tä ei oikeen sujunu aluks, mut nyt mun ei tartte kun kerran sano et tuuppas takasin, ja sanat ei meekkään enää kuuroille korville. On myös kertoja kun poika istuu paikallaan oikeen nätisti ruokailun alusta loppuun! Eikä ees venkslaa siinä tuolillakaan kokoaika, suurimman osan ajasta jalat pysyy pöydän alla nätisti. 

Astiat
Tä oli sellanen eiku sä laitat-taistelu jonkun aikaa, mut kun tarpeeks monta kertaa selitin et mulla on omat tiskit ja sulla omat, nii nyt ne muovilautaset löytää tiensä altaaseen suurimman osan ajasta, ihan pyytämättä! Oon tästä pikku jutusta niin tyytyväinen ja tekee mieli halia toinen hengiltä ku se tekee ihan oma-aloitteisesti jotain tällasta!!

Porkkanat 
Yök en syö yök en tykkää. Kaks viikkoo sitten mantra oli tämä. Nyt ne porkkanat häviää lautaselta nätisti. Joo mun pitää vähän viel maanitella, mut pääasia on et ne häviää lautaselta muualle kun roskiin! 

Käsien pesu
Eipä voinu sitä huljuttelua oikeen käsipesuksi kutsuu, mut nyt aloin viikko sitten treenaamaan tätä, ja hitaasti mutta varmasti mennään. Tä on tän kesän missio, et H oppis pesee kädet kunnolla myös silloin ku en oo vahtimassa ja kaikki lapset oppis laskee kymmenee suomeks!

Tällasii pienii arikisii asioita, mut kuitenki tosi tärkeitä. Taputan itteäni selkään ja annan onnittelu-ruusun, tuntuu tosi hyvältä onnistuu jossain tärkeässä! Välil tuntuu niin uupuneelta ja silt ettei millään mitä teen, olis mitää väliä, mut kyllä sillä on!

Nyt alan laittaa itteäni ihmisen näköseks, ihanaa viikonloppua kaikille!

- Sanni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti