Lunta on edelleen ihan pirusti. Oon siis ihan kurkkuani myöten täynnä tätä, kirjaimellisesti. Tulin tänne sillä ajatuksella et ihanaa nyt saan viettää lyhyemmän talven ja ei oo nii paljon lunta, mut eheeeeeii tottaKAI Massachusetts päättää just tänä vuonna muuttua Alaskachusettsiks, tietty. Host-isäni sanoo et ens kuun loppuun mennes kaikki lumi on sulanu. Vähän epäilen kun noita talon kokosia kinoksia kattelee. Oon täs jo muutamaan kertaa uhkaillu lähtee Suomeen ku siellä on plussakelit. Matkalaukutki on edelleen mun huoneessa, ihan vaa varmuuden vuoks.
Minun lapsoset on ihania. Jos ne olis oikeesti mun, nii mun Instagram feed olis täynnä videoita ja kuvia niistä ku ne on nii hassuja ja sulosia kaikki kolme. Onneks tä yks nelivuotias muistuttaa mua joka päivä kerran tai kaks (3,4..), et kaikki suloset yks vuotiaaki kasvaa neljä vuotiaikis, nii ei pääse toi vauvakuume iskemään. Ei vaa, onha H iha mahtava poju, mut tosiasia on se et hän on 4, eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Me kyl tullaa tosi hyvin juttuun ja ollaa löydetty se yhteinen sävel. Tietteks ku se on niin palkitsevaa ku muksu vie omat astiat pyytämättä tiskialtaasee ja TV:n kattelemisen sijaan pyytääki saada leikkii omas huoneessaan. Eilen meil oli tällane päivä, ei tarvinnu tapella mistään!
Mitäs sitte, elämä rullailee aika ihanasti täällä päässä. Oon niin onnellinen et kattelen elämää vaalenpunasten sydän lasien läpi. Eiköhä kaikki tätä lukevat arvaa et mikä tähänki on syynä, edellisestä postauksesta voi vähä stalkata vinkkiä. Mut pointtina on et tää mimmi hymyilee ku Naantalin aurinko iha 24/7 eikä sitä sammuta ees (kahden) kakkavaipan vaihto!
Ainut asia mikä tätä mun ruusukuplaa varjostaa on se, et mun ystävä Katrine lähtee kotiin. Hänen au pair-vuotensa loppu vähä aikasemmin ku piti, ja hän on lähössä takasin Tanskaan 1,5 viikon päästä. Tää pimu osottautu pienes ajas mulle onneks oikee sielunsiskoks, et tiedän meijän ystävyyden jatkuvan tästä huolimatta. Eikä se Tanskanmaa ny nii kaukana kotoa ole, tässä mittakaavassa ku täällä oon, nii suorastaa iha naapurissa ollaan!
Nii on mul kans huoli Nro2. Mun sali lopettaa! Siis tä on niin perseestä koska mun sali on iha mahtava! En tie tarkkaa syytä, mut ens kuun lopussa suljetaa ovet ja mun pitää hommata uus treenipaikka. Ei tää muuten olis nii kamalaa, varmasti löytyis nopeesti uus kiva sali ihanalla henkilökunnalla, mut ku mä tarviin sen uima-altaan. Tällä salilla mis nyt käyn, nii on allas ja maksan koko huvista kolmekymppiä kuulta, eli en mitään! Kaks muuta salia tääl olis altaan kanssa, mut toinen on kuulemma nii iljettäväs kunnos et sellasest ei ketää maksa saatika ui, ja toine olis sit seitkyt dollarii kuussa... Jokane tietää et pihinä suomalaisena kolmestakympistä seittemäänkymppiin nouseminen on aika suolasta eikä hirveesti innosta. Eli itku täs melkeen tulee! Lisäks tällä nykysellä salilla treenaan Katjan kaa, mikä on iha huippua, mut nyt me varmaa joudutaa eri saleille ku hän ei tartte allasta, nii turha häne alkaa maksaa maltaita.
Tällasta siis tänne. Lupaan yrittää postailla vähä useammin, tässä nyt kuvapläjäys anteekspyyntönä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti