Viisumi - aidan yli kiipeämine olis helpompaa

Tänään oli kello herättämässä 5:30, sillä Hesassa/Stadissa/Helsingissä piti olla kasilta. Yök. Amerikkaan ku lähtee pidemmäks aikaa, pitää hankkia viisumi. Eka täytetään viisumihakemus, sit se maksetaan, sit varataan aika, ja sit mennään lähetystöön, joka sijaitsee pääkaupungissamme Kaisaniemenkadulla, Finnkinoa vastapäätä. 

Jo se hakemuksen tekeminen oli yhtä tuskaa. Mulle luvattiin tarkat ohjeet viisumin täyttöä varten, mut kun hakemusta piti alkaa tekemään, luki sähköpostissa "Tässä linkki, täytä hakemus" . Siis wat. "Okei no onpas huonot ohjeet mut näillä mennään!". Neljä päivää. Neljä päivää täytin hakemusta. Viisumiin tarvitaan muuten sit kuva. Ja passikuva ei käy, koska mitat on erilaiset ja viisumikuvan tulee olla värillinen. Eikä sitä voi kertoa sulle puhelimessa et "Hei nyt kun viidettä kertaa kerrot mulle et meet uusii passia, nii samalla ku otat uuden kuvan nii ota myös viimukuva!". Ei ku tää juttu on salaisuus. Mulle siis uutena juttuna, ja siksi pääsinkin vierailemaan Eerikinkadun Helioskassa kahteen kertaan viikon sisällä. Paras valokuvaamo btw, ihana henkilökunta! Mutta siis asiaan. Hakemuksessa kysyttiin ihan perustietoja, erilaisia numerokoodeja mitkä sit pitää kaivaa sähköpostista, sekä sit erilaisia kysymyksiä, kuten

- Oletko terroristi?   Kyllä / Ei

- Onko sinulla sukulaissuhteita terroristeihin?   Kyllä / Ei

- Aiotko harrastaa terrorismia Amerikassa?   Kyllä / Ei

- Aiotko harrastaa prostituutiota Amerikassa?   Kyllä / Ei

Vastaavia kysymyksiä oli sellane neljäkyt, et siitä vaa, pick your choice. Tietty jos sä saat sulle luvatut ohjeet hakemuksen täyttämiseen sillon ku pitää, eikä kaks viikkoo myöhässä, jollon oot jo hakemuksen tehny ja lähettäny ja vannonu kautta kiven ja kannon et kaikki on totta ja vastauksia ei voi enää muuttaa, ei tässä hakemuksessa pitäis olla ongelmia. Mulla ei ollu näin hyvää tuuria ja vaikka nä yllämainitut kyssärit nyt ei paljon miettimistä vaatinu, oli hakemuksessa jotain kohtia mitä en yhtää tajunnu ja apua olisin tarvinnu. 

Mä oon aina hyvissä ajoin paikalla. Mielummin otan sen bussin minkä kaa joudun perillä odottelee, ku et otan sen millä just ja just ehtii paikalle sovittuun aikaa. Tänä aamuna olin sit Kaisaniemenkadulla 8:10 ja varattu aikani oli 8:35, hyvissä ajoin siis. Lähetystö ei mainosta itseään mitenkää, ja jollei kadulla olis just sen oven edessä seisonu muutama muu kaveri muovitaskut käsissä, en välttis olis tajunnu tutkia just sen oven 100 vuotta vanhaa ovikelloa, ja jos mahdollista nii vielä vanhempaa roskan palaa yhden summerin kohdalla joka sano "consulate" . Noni jes oikee paikka löydetty. Venailin siinä sitte muitten kanssa ja nyt voin todeta sen saman megauutisen ku iltalehtiki, syysaamut ovat kylmiä! No, sit siihe tuli kaveri avaimen kans ja sano "Odottakaa tässä ja kun aikanne lähestyy, voitte painaa summeria ja teidät päästetään sisään." Oookkei. 8:25 soitin summeria ja kerroin et mulla on aika, "Joo tuu sillon uudestaan". Siis mitä, 'tuu sillon uudestaa'??? No mut hei, mä tässä vaiks käyn kattoo yhen leffan tossa kadun toisella puolella, ei tässä mitään, nyt ku aikaa on! 8:33 pääsin ovesta sisään hämärään rappukäytävään, enkä nyt puhu hämärästä heikosti valaistun synonyymina. 

Hissillä ylös ja rappukäytävässä odotellaan taas. Tiukan näkönen täti hurjan näkösessä univormussa, leffa-seriffin lätkä rinnassa, avaa salaperäsen oven ja pyytää passia, olan yli näkee turvatarkastuksen. Pari minuuttii nii pääsee itekki sisää. Kännykkä ja laukku narikkaan ja sit turvatarkastusportin läpi miehen luo joka odottelee mela kädessä. "Kyllä sulla on täällä laukussa muutaki elektroniikkaa ku vaa kännykkä!" , "Joo mulla on siel varmaan kuulokkeet ja laturi...". Sit taas ovesta sisää ja pikkuriikkisee odotustilaan jonne tunkee 10 muuta. Leffoista oon saanu sellasen käsityksen et viisumi-haastattelu olis jossai erillisessä opo-tyyppisessä huoneessa ja kestäis tyylii 20min, mut taas ne leffat huijaa. Odotuskoppia vastapäätä on kolme luukkua, samanlaisia ku Forexissa. 10 min välein kutsutaan aina eri luukuille. 

Luukku1: Siihen jätetään kaikki ne hengelläs vaalimat paperit, sekä viisumikuva.

Luukku2: Sormenjäljet

Luukku3: "Hei oot menossa au pairiks, kerro vähän siitä perheestä!" ja "Koska valmistuit lukiosta?" joiden jälkeen "Hakemuksesti on hyväksytty, se lähetetään sinulle postissa viikon sisällä, kiitos hei!" 

Se oli siinä. Jos jollekin oli epäselvää, nii haastattelu-osuus tapahtui luukulla3. Hyvin hämärä koko juttu ja nii vaa vaikeeks tehty et tuli sellane olo et Meksikosta rajan ylittäminen aidan yli/ali saattaa jopa olla helpompaa. 

-Sanni