Jeesjees lupailin viimeks kertoa et mistä idea au pair-vuoteen lähti ja vähän siitä perheestä johon pääsen! Toivottavasti osaan tiivistä tätä stooria...
Ihan kunnolla en muista et mistä idea lähti, kauhea tarve vaa on aina ollu päästä vuodeks täältä pois. Ei saa nyt ymmärtää väärin, Suomi on mun koti ja tuun tänne aina takas ja rakastan tätä maata, mut uskon siihe et vuos muualla kasvattaa luonnetta ja antaa erilaista perspektiiviä asioista, ihan iästä riippumatta. Mut siis, kauhee tarve. Vaihtovuos lukiossa ei kuitenkaa ollu vaihtoehto, koska halusin suorittaa lukion kerralla kolmessa vuodessa. Rakastan lapsia, joten au pair-vuosi kolahti muhun heti.
Paraskaveri sit päätti keväällä 2013 hakea au pairiks, ja pääsikin perheeseen Brooklynissa ja pian vietettiinkin läksiäisiä ja hyvästeltiin Helsinki-Vantaan lentokentällä naama pinkkinä ja märkänä kyynelistä. Nii paitsi siis lähtijä itse. Varmaan vaa esitti kovaa ja parku sitte koneessa. Mut siis pointti: sain vuoden seurata Danun vuotta au pairina ja en vaa malttanu odottaa et itekki pääsen lähtemään. Koulussa kävi myös Cultural Caren edustaja esitelmöimässä au pair-vuodesta ja olin tietty aivan myyty, nyt vaan äkkiä hakemusta kehiin ja nä kirjotukset alta pois!
Idea au pair-vuodesta siis osu ja uppos oikeen kunnolla, ja tässä sitä nyt ollaa, kuukaus lähtöön! Kuukauden pääst oon jo New Yorkin Au pair-koulussa, jossa vietetään eka viikko. Kerron siitä sitte enemmä ku oon siellä ja oikeesti itekkää tiedän siitä kunnolla jotain! Kouluviikon jälkee, 30.10., kaikki au pairit lähtee perheisiinsä ja tästä mukava aasin silta siihen, minkälainen perhe mua Amerikassa odottaa!
Mun perhe asuu siis Massachusettsissa, 45 minuutia Bostonista ja 2,5 tuntia Nykistä. Tarkaa paikkaa en halua kertoa koska oon liian vainoharhanen ja nähny Takenin liian monta kertaa. Mut kyseessä on pikkukaupunki, mikä sopii mulle täydellisesti! Suurkaupunkielämä ei 24/7 sopis mulle, joten on ihanaa päästä asumaan rauhallisee paikkaa, mut sit ku sitä hälinää ja vilinää kaipaa, nii se on vaa 45min matkan päässä. Perhe on viisihenkinen: isä ja äiti ja kolme lasta. H on 3,5 vuotias poika jolla on 10 kuukauden ikäiset pikkusiskot C ja K. "Siis mitä onks toi iha hullu, eiks toi tajuu kuin raskasta on hoitaa kaksosvauvoja 3,5 vuotiaan lisäks??!??". Ei. Hyvin Amerikkalaiseen malliin tytöillä on oma hoitaja, joten mun vastuulla on vaan H 3,5v. Totta kai autan tyttöjen kanssa, mut heidän varsinainen hoitaminen ei kuulu mun tehtäviin. Lapsista on paha sanoa vielä yhtään mitään parin Skype-puhelun jälkeen, varsinkaa tytöistä! H on vähän ujo, mutta Skypessäki lämpeni aika nopeesti, ja sitte höpöttiki jo vaikka mitä! Kaikki kolme olivat tositosi sulosia, ja odotan innolla et pääsen tutustumaan heihin oikeen kunnolla! En tiedä mitä muuta perheestä kertoisin, mun mielestä ei oo sovieliasta kertoilla nettiin esimerkiksi host-vanhempien työpaikoista, ja talostakin voin vaan sanoa, et se on iso ja hieno, jokanen varmaan ymmärtää, että mitään "room-tour"-postauksia mä en voi toisten kodissa tehdä. Mut sanotaan nyt, että 1800-luvulla rakennettu, sittemmin remontoitu talo, on tosi upea!
Enpä tiedä mitä muuta näistä aiheista kertoisin, kysy jos tulee jotain mieleen!
Ihanaa viikon alkua,
- Sanni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti