HAPPY THANKSGIVING

Kiitospäivä. Enpä oikeestaan selvittäny sen alkuperää, mut nykypäivän pääpointti taitaa olla hyvä ruoka ja seura. Meillä vietettiin tätä syöpöttelypäivää isoäidin ja host-äidin ystävän kanssa. Kalkkunaa ja erilaisia vihanneksia oli paljon ja tietty sit sitä kuuluisaa kurpitsapiirakkaa!! Nyt pitää tänne paljastaa yks mun oudoista jutuista. Saan kylmiä väreitä kurpitsan/hunajamelonin/muun vastaavan sisälmyksestä. Emmä tie mikä siin on, mut siis niin ällöttävää et oikeesti selkä värisi ku äiti kerran pisti mut pilkkoo hunajamelonii. Ja hauskaa täs jutus on se et toi kurpitsan sisälmys on tosi hyvää! Ja sit ku ne siement paahtaa nii aaahh namnam. Eli siis ällölöllösisälmyksistä huolimatta pumpkin on mun ehdton makufeivoritti tällä hetkellä! FroJo, leivos, piirakka, you name it, I'll eat it! 

Tänään ei mitään ihmeempiä sit ollukkaa. TAI APUA OLIHAN!!! K on tässä jo muutaman päivän ottanu tosi varovaisia ekoja askelia, ja tänään aamulla kun sitä hänen kanssa harjottelin, nii hän otti ihan ite kolme askelta! No ei siinä mitään, mut illalla, ilman kenenkään apua tai alotusta, hän yht äkki nousi seisomaan ja käveli viis askelta! Aaah apua kohta ne juoksee!

Hyvää ruokaa ja ekoja askelia siis tänään! Nii ja meillä oli tyttöjen kaa matchi matchi asut <3

Mulle tasa-arvoinen avioliittolaki on tärkeä, joten lopuksi mun TAHDON2013-kannatus ja linkki Saimin ja Hilman kirjeeseen, joka sai mut itkemään. Hilmalla on kirjeessään sana halussa, joten ei asiaan listättävää. Peukut pystyyn huomiselle, toivottavasti huomenna on jotain mistä kiittää! 

Saimin ja Hilman kirje

- Sanni

Catching up

"Cathing up", ihan ku mun elämäs olis vajaa viikon aikana tapahtunu niin paljon haha Nooo on sentää jotain tapahtunu! Viikonloppuna vietettiin tyttöjen ensimmäistä syntymäpäivää! Totesin host äidille et saan elää jännittävän vuoden ku alotan vauvojen kanssa, mut sit ku on aika lähtee, he onki jo vajaa kaks vuotiaita pikku tyttöjä jotka on oppinu kävelee ja puhumaan etc. No mut ei mennä asioiden edelle. Tytöt sai lahjaks sellasen teltta-tunneli-tsydeemin ja he on aivan innoissaan! Myös me kaikki aikuset ollaan tungettu ittemme tähän lapsille tarkotettuun tunneliin... Voi sitä naurun määrää ku tytöt pääsee sinne leikkimään! Sai he muitaki lahjoja, mut tä oli varmasti paras.

Olin lauantaina mun uusien ystävien (jeij!) kanssa Wrenthamin Outleteissa, ja siellä meni mukavasti koko päivä. 170 liikettä, hyviä allennuksia ja mahtava seura! Rahaa meni, mut kuten Katrinen kanssa totesin, mä oikeesti säästin rahaa shoppailemalla. Ihan siis oikeesti. Hyvänä esimerkkinä ostin kahdet nahka bootsit, jotka olis yhteensä ollu $270, mutta kiitos "buy 1, second pair free" sekä -60%, maksoin näistä yhteensä $84!! Elikkä as said, säästin rahaa ja kasvatin omaisuuttani. Tällä periaatteella ku mentiin, nii jokanen voi mielessään kuvitella millaisen tavaramäärän kanssa palasin kotiin. Syötiin Friendly's nimisessä paikassa, ja se oli tosi tosi amerikkalainen! Siis isot-kokiset-punaset-nahka-loosit-ja-hyvää-jäätelöö-amerikkalainen. Mahtava paikka, hauskat ja hyvät tarjoilijat, et sinne vaan kaikki syömään jos Wrenthamin Outleteissa vierailette!

Viikonloppu oli siis sosiaalisointia, mikä on ihanaa vaihteluu arkeen. Tänään perus salipäivä sai jännitystä osakseen. Lähetään siitä et tunnen mun salilta kaks ihmistä: personal trainer joka teki mulle mun treeniohjelman ja näytti paikat ja tytön, joka on uimavalvoja altaalla. Tänään sit tä pt sai jonkin näkösen kohtauksen ja kaatu maahan täristen. Seuraavat 10 minuuttii oli mulle ku jostai leffasta. En pystyny jatkamaan mun treeniä, ku jähmettyneenä seurasin ku porukka huutaa "call 911!" ja itku ei ollu kaukana ku yks salillakävijistä alko antaa suusta suuhun puhalluksia. En yleensä mee paniikkiin, mut jotenki tä tilanne sai mut vaa jähmettyy ja viel kotiin ajaessaki oli pieni pala kurkussa. Pt:lle kuiteski palas väri kasvoille ja silmät kuulemma oli auki ambulanssiin kärrätessä, et toivottavasti kaikki on ok. 

Että sellasta. Täällä sataa vettä ja huomenna on Kiitospäivä aka syödäänhyvääruokaakokopäivä! Siitä sitten postausta kunhan kalkkunat ja piirakat on sulanu sen verran et kone pysyy taas masun päällä. 

- Sanni

THANKSGIVING CRANBERRY SAUCE

Eilen oli mun eka LCC-kokous ja tapasin lähialueen muut au pairit. Ne muutamat joiden kaa ehdin vähä enemmän jutella, oli tosi mukavii ja nyt on kalenteerin merkitty jo muutamat treffit! IHANAA MULLA ON YSTÄVIÄ JOTKA EI KUOLAA MUN VAATTEILLE! Eivaa lapset on ihania, mut kyl ihminen kaipaa omanikästä seuraa!

LCC-kokous on kerran kuussa ja tällä kertaa meillä oli perinteinen amerikkalainen Kiitospäivä-illallinen. Kaikki toi jotain syötävää, ja meitä kun on yli 20, nii sitä ruokaa sit tosiaan oli pajon. En ees pystyny maistaa kaikkee! Mut mm. kurpitsapiirakka oli just niin hyvää ku leffoissa sanotaan. Ite tein perinteistä karpalohilloa, johon sain ohjeen host äidiltä. Jaan tän ohjeen täällä koska a) se oli tietty niin hyvää et kaikki haluu reseptin b) se ihan oikeesti oli hyvää ja sopii myös Suomen joulupöytään! c) superhelppo ja hauska tehdä!

Sekoita kattilassa keskenään sokeri, appelsiini mehu, ja reilu desi (1/2 cup) vettä ja lisää kanelitangot. Anna kiehua, lisää sitten karpalot ja anna taas kiehua. Vähennä lämpöä ja keitä "hellästi" 10 minuuttia, välillä sekoittaen. Loupuksi sekoita mukaan appelsiinin kuori. Peitä kannella ja anna viilentyä huoneen lämmössä. Jos jäähtyneessä hillossa on kanelitangon paloja, ota ne pois!

Combine sugar, 1/2 cup water, cinnamon and orange juice in a medium saucepan. Bring to a boil and add cranberries. Return to a boil. Reduce heat and boil gently 10 minutes, stirring occasionally. Stir in orange zest. Cover and cool completely at room temperature. If there's still pieces of cinnamon sticks in the cool sauce, take them away.

Että sellanen! En oikee oo karpaloiden ystävä (paitsi sidukka, duh) mut tä oli tosi hyvää! Just sopivan kirpee JA makee, tosi jännä lopputulos. Tän tekemiseen meni ehkä puol tuntii, joten jos sulla on tylsää, ja ylimääräsiä karpaloita kaapissa nii tätä sit vaan kokeilemaan!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

- Sanni

Kuulumisia

Viikonloppuna skypettelin perheen, Gussen ja Danun kaa, ja kaikille kerroin et tosi hyvää kuuluu. Ja siis nii kuuluuki. Tääl on suht lämpimät ilmat viel (vaiks ensilumi tuliki perjantaina!) ja lapset on edelleen oikeita kullanmurua!

Vapaa-ajalla käyn ahkerasti salilla ja uimassa ja paluumatkallekin oon kehittäny jo paheen. Jotkut menee salin jälkeen hakee kahvin Starbucksista, mut tämä tyttö etsii vaateeliikkeen ja sieltä urheiluvaatteet ja palaan kotiin onnellisena jonkun uuden urkkatsydeemin kanssa. No onhan tä nyt parempi pahe ku joku Dunkin Donuts-herkku, vaikkei kukkarolle ystävällinen ookkaa, mut naurettavan täst hommast tekee se seikka et kaikki urheilutavara mitä oon tähä mennes ostanu täältä, on pinkkiä. Jep. Lopun ajan kyhnötän sängyssä ja katon Vampyyrinpäiväkirjaa.

Mut siis koska oon ollu vähä yksinäinen, nii lauantaina oliki oikeen ihana päivä! Mun host-äiti oli tutustunu naiseen jolla on saman ikäset kaksoset ja myös au pair ja lauantaiks oli siis sovittu play date näiden kanssa! Tän perheen au pair, Emelie, on Ruotsista ja me ollaa samassa LCC-ryhmässä! On ihanaa mennä ekaan tapaamiseen (tän viikon torstaina!) ku on ees yks tuttu kasvo! Play daten jälkeen suuntasin salille ja kun sieltä pääsin, nii mun puhelimessa odotti ylläri! Rebecca, ruotsalainen au pair samasta LCC-ryhmästä jonka kaa oon muutaman kerran sähköpostiviestejä lähetelly, pyysi mua ulos syömään! Siis mä rakastan näitä lapsia, mut kun paras kaveri on alle neljän ja tyttökaverit ei ihan osaa vielä keskustella, nii kyl sitä oman ikästä seuraa on jo kaivattukin! Rebecca on älyttömän mukava ja meillä tais mennä kolme tuntii ku ruoan jälkeen vielä jäätiin istumaan ja höpöttämään. Kun sanoin et ihanaa kiitos kun pyysit mua ulos, tätä on kaivattu, nii Rebecca vastas et voi ei jos hän olis tienny et tuun näin iloseks nii hän olis pyytäny mut syömää ja viime viikol! Mahtava tyttö! Nyt voin siis hyvillä mielin mennä mun ekaan LCC-tapaamiseen, eikä tarvii jännittää nii julmetusti! 

Mitään muuta ihmeellistä tänne ei oikeen kuulu, tänään löysin tankopaikan tästä läheltä ja nyt pitää vaan selvittää et josko siel olis tankotunteja mulle sopivaan aikaan! Nii ja tänää on myös eka kerta ku teen ruokaa tälle perheelle. Teen makaroonilaatikkoa...Miltä mahtaa maistua amerikkalaisin aineksin?

- Sanni

My Perfect Match

Tokassa postauksessa (kohta 6) kerroin Matching Processista, jonka tarkoitus on siis löytää se The One perhe, jossa sitten vietät seuraavan vuoden/9kk/6kk. Nyt kerron miten löysin oman perheeni! 

Mun hakemus hyväksyttiin torstaina ja perjantai aamulla sain jo ekan Matchin. Juutalaisperhe, kaksi suloista tytärtä, miniversioita musta ja Kiasta! Perhe asui 30min Manhattanilta. Perfect. Intoo puhukuen aloin juttelemaan perheen kaa. Perhe oli melkeen liian täydellinen "joku juttu tässä nyt mättää, ei heti eka voi olla näin täydellinen!". Sovittiin perheen äidin kaa Skype-treffit ja tuntia myöhemmin sovitusta ajasta sain puhelun perheen äidiltä. Puhelun jälkeen olin ihan vakuuttunu, tässä se on! Danu kuitenkin vähän hyssytteli: "Tä on vast sun eka match". Sovittiin toiset treffit. Olin ilmottanu et mun päivä olisi tosi kiireinen ja mulla olis just se tunti aikaa, sitten pitää jo olla uimakisoissa. "Ollaanhan kaikki ajoissa", päätin sähköpostiviestin. Uimahalli Ulpukan parkkipaikalla asetuin tietokoneen kanssa autoon odottamaan puhelua. Istuin autossa tunnin. Kisat oli alkamassa joten pakko mennä takasin sisään. 30 minuutia kisojen alkamisesta sain Skype-puhelun kännykkään.

    - "Anteeksi kun ollaan myöhässä! Ehditkö puhua?" 

Hölmistyneenä kerroin et mä tosiaan oon uimakisoissa nyt. Kolmas kerta toden sanoo ja once again, perhe oli tunnin myöhässä sovitusta aikataulusta. Joku ehkä ajattelee, et hei kamoon, myöhästely on yks miinus ja perhe on muuten yhtä plussaa! Mulle kuitenkin sovituista aikatauluista kiinnipitäminen on tosi tärkeetä, ja näiden myöhästelyjen jälkeen tuli sellanen olo, et mua ei ihan kunnioitettu ja jos vanhemmat myöhästeleen jo Skype-treffien kaa, nii tuleeko he esim. sovittuun aikaan kotiin töistä, vai saanko joka ilta tehdä ylitöitä? Matching on kuitenkin se hetki, jolloin paitsi sinä, niin myös perhe antaa itsestään sitä parasta kuvaa! Päättäväisesti kerroin perheelle, että olen pahoillani, mutta he eivät tuntuneet oikealta. 

VINKKI! Lue rivien välistä perheen hakemusta ja toimintaa ja ole tarpeeksi kriittinen! Et halua viettää vuotta perheessä,jossa myöhästellään koko aika, vaikka aikataulut ovat just sulle se tärkein juttu! Joo, periksi pitää joissain asiossa antaa, mut mieti tarkkaan missä.

Heti seuraavana aamuna olin saanut jo uuden Matchin ja taas lähellä New Yorkia! Perheessä äiti, isä ja kolme alle viisi vuotiasta lasta. APUA. Cultural Care "Sääntöihin" kuitenkin kuuluu, että jokaisen perheen kanssa Skypetetään ainaki kerran. Perheen äiti oli tosi ymmärtäväinen, kun sanoin, ettei mulla kokemus tai rahkeet riitä kolmen niin pienen lapsen hoitamiseen. Tämä äiti lupasi kertoa musta tuttavaperheelle, joka myös etsi au pairia samassa järjestössä kuusi vuotiaille kaksostytöilleen, olisin heille kuulemma tosi hyvä! Perhe2 ystävällisesti vapautti mut matchista. 

VINKKI! Heti jos tuntuu että rahkeet ei yksinkertasesti riitä, nii sano heti! Muutenki jos on joku asia, Skype-puhelusta riippumatta, yksinkertasesti tuntuu vaan nii ylitsepääsemättömältä, vaikka perhe olis muuten kuin hyvä, nii sano siitä perheelle heti. He saattaa olla sun kaa samaa mieltä! Tällöin säästät kummankin aikaa ja sekä sä että perhe pääsee taas etsimään Sitä Oikeaa! Kyseessä voi olla myös väärinkäsitys. Puhu siis suoraan, tyhmiä kysymyksiä ei ole!

Oon ollu tosi onnekas Matching Processissa, koska päivääkään en ollu ilman matchia. Perhe3, olin täysin myyty kun olin lukenu heidän hakemuksen. Lähellä Bostonia, kolme lasta joista kaks vauvoja joilla kuitenki oma hoitaja! Perheen pelisäännötki oli ihan ku kotona! Äkkiä vastasin "kylläkylläkyllä!!", kun perheen isä ehdotti Skype-treffejä. Mutta mun epäonneks, kun seuraavana aamuna heräsin, oli perhe vapauttanut mut matchista, ja jo uus perhe oli varannu mut. Perhe3 oli siis todennäkösesti löytäny jo au pairinsa, eikä heidän siis tarvinnu ees Skypettää mun kaa. Tässä kohtaa alko paineet kasvamaa... "Miks en vaa ottanu sitä ekaa perhettä?!?!!"

VINKKI! Älä lannistu, vaikka perhe ei haluaiskaan sua, pää pystyssä vaan eteenpäin! Ei saa masentua vaikka heti ei nappais, kyllä se oikee sielt tulee! Mielummin pistää aikaa sen oikeen ettimiseen, ku et parin kuukauden jälkee paikanpäällä huomaa et aha ei tä perhe ookkaa mulle hyvä.

Perhe4. Enpä voi tästä kummempia kertoa. Heidän hakemuksensa oli tosi tyhjä eivätkä he olleet ottanu muhun mitään yhteyttä sähköpostilla, saati sit Skype-treffi-ehdotuksia! "Säännöissä" kerrotaan, et ei pidä tästäkään hätääntyy, joten odotin pari päivää, sit laitoin ite viestiä. Ei vastausta. Wat?? Nyt olin tosi harmissani, olin varattuna matchissa ja ties vaiks se The One perhe menis täs nyt iha ohi!!! 

VINKKI! Jos perhe ei heti ota yhteyttä, ei tosiaan kannata hermostuu, kaikilla on kiireensä. Tietty tässäkin kannattaa vähän miettii et mitenköhän he au pairin sit paikan päällä ottaa huomioon... Jos perheestä ei mitään kuulu, soita toimistolle, he sieltä vapauttavat sut matchista niin pääset eteenpäin!

Viikko mun hakemuksen hyväksymisestä oli kulunu, olin avannu koneen tarkotuksella ilmottaa Cultural Carelle mun tilanteesta ja pyytä et he vapauttais mut perheen4 matchista, joka ei ollu ottanu muhun mitään yhteyttä useampaan päivään. Avasin sähköpostin ja siellä oli viesti perheen3 isältä! He halus Skypettää!! Perhe3 aka The Perfect Family oli ottanu muhun uudestaan yhteyttä! Kävi ilmi, et he tosiaan oli löytäny au pairinsa, mut sit tä tyttö ei päässykään lähtemään (good for me), joten he otti muhun uudestaa yhteyttä! Olin tosiaan iha vakuuttunu jo hakemuksen perusteella, mut sit kun perhe3 kerto et he haluis jutella myös mun vanhempien kaa, olin aivan myyty! Tää oli eka kerta ku perhe pyys tällasta, vaiks perhe 1 oli iha ottamas mua heille. Mul tuli sellanen olo et nyt tä perhe aidosti on kiinnostunu myös mun hyvinvoinnista. Huikee plussa. Skypettämisen jälkee soitin toimistolle ja selitin tilanteen. He vapauttivat mut perhe4-matchista ja matchas mut uudelleen perheeseen3. Perheestä kolme tuli mun The Perfect Match!  

VINKKI! Matchin löytäminen voi olla nopeeta, kuten mulla onnellisesti kävi. Näin ei kuitenkaa välttämättä aina ole, joten älä hermoile! Älä lannistu, kysele paljon, oo yhteydessä sun toimistoon, siellä autetaan! Jokasella Matching Process on henkilökohtanen ja tapahtuu eri tavalla!

Toivottavasti joku sai jotai hjelppiä tästä postauksesta tai muuten vaan nautti lukemastaan! Tä mimmi lähtee nauttii ensilumesta!

- Sanni

Uuu, I loooove!

Eka viikko perheessä on nyt takana ja on iha sellane olo et olisin ollu tääl pitempääki! Perhe on ihana! Enkä sano tätä silt varalt et tätä käännettäis google-kääntäjäl, vaa oikeesti mun host-perhe on paras. H on ihan selkeesti mulle jo lämmenny ja kaksosetki on vauvoi helpoimmast pääst! Eka viikko on siis sujunu tosi hyvin. Ekan itkutuokion koin eilen Gussen kaa skypettäessä, mut muuten ikäväki on pysyny aisoissa ihan hyvin. 

Mun eka viikko on kulunu tasasella vauhdilla, tällä perheellä on tasainen rytmi ja rutiinit, mikä sopii mulle täydellisesti! Liityin Boston Sports Clubiin, eli jee maanantaina pääsen siis salille pt:n kaa! Autolla ajo täällä on suht helppoa, mut se täytyy sanoo et jos Suomessa sai päänsärkyä kanssa-autoilijoista jotka ei sitä vilkkua osaa/muista käyttää, nii täällä tuntuu välil ku koko toiminto olis jätetty autosta pois. Nä ihmiset ei myöskää käytä käsijarrua, ellei parkkipaikka oo mäessä. Wat. Edellispäivänä olin kans ekaa kertaa ruokakaupassa yksin, hain 10 iha perus juttua; kahvii, maitoo, banaanii yms. Mul meni tunti. Äitin kanssaki pääsin vihdoin skypettelee ku hän oli (ihan itse!) saanu Skypen puhelimessa toimiaan!

Tänään oltiin parin au pair-koulukaverien kaa Bostonia ihmettelemässä ja shoppailemassa. Täältä Bostoniin on siis 45-60 minuuttii. Nähtiin ihan vaan pieni osa kaupungista, mut ei hätää, ei ollu vika kerta ku sinne meen! Mut todellaki uus keikka on tiedossa, toivottavasti pian, koska jo tähän pieneen osaan kaupunkia ihastuin tosi paljon! Kuvat puhuu puolestaan. Söin ekaa kertaa Dunkin Donuts-donitsin ja tunsin miten koko viikon treeni valu suupalojen myötä hukkaan, mut olihan se hei nyt järjettömän hyvä donitsi! Ostin myös aivan ihanat kesäkengät, ja niinku siskoni sano "en tienny et tykkäät tollasist", nii juu en tienny mäkää, mut ihanat on ja aika varmasti mun 24/7-kesäkengät! Eli siis ysäriltä tutut JuJu Jellie Babe sandaalit! 

Koitan postailla ja päivitellä kuulumisia siihen tahtiin ku tapahtuu, koitan myös ens viikolla saada aikaseks postauksen ekan viikon au pair-koulusta!

- Sanni

Viikko 1

Yks viikkon on hurahtanu sellasella vauhdilla et huhhuh! Ja koko viikko on ollu niin superkiireinen, et mul ei todellakaa oo ollu aikaa kirjotella tänne, instagramiinki oon vaan muutaman kuvan ehtiny laittaa! Eli nyt olis sit paljon asiaa, koitan tiivistää!

Vika viikonloppu Suomessa:

Vietin pe-su ihan vaan kotona chillaillen perheen ja Gussen kanssa. Käytiin ajamassa kartingia äitin, iskän ja Gussen kaa ja se oli tosi kivaa! Syötiin äitin tekemää pizzaa (nam!) ja oltiin vaan. Sain Gusselta läksiäislahjaks ihanan kellon ja hänen oman rannekorun lainaan. Rakkaani oli myös tehny mulle uimatreenin koko vuodelle! Ja siis se on niin sairas et teen siitä sit oman postauksen...Mut hän siis innostui asian kanssa. 

Maanantai:

Lähtö Turusta Helsinkiin 3:00. Automatka meni sellasessa sumussa ja osalta odotin et päästään lentokentälle ja sit taas oli sellanen olo et apua kääntäkää auto! Hyvästien sanominen oli tosi hankalaa, enkä millää olis halunnu lähtee. Tilanne oli vähä sama ku laastarin poistamine, äkkii vaa nii kipu on nopeesti ohi. Turvatarkastuksen jälkeenki viel vilkuttelin toiselle puolelle. En suoraan sanoen oo noista mun siskoista huolissani, ne pärjää loistavasti ilman mua, mut tosta 21-vuotiaasta lapsesta kannan huolta. Ja kaikkia tulee tietenkin mieletön ikävä!

Lennettiin Moonan (toinen au pair Suomesta) kanssa Helsingistä Lontooseen ja sieltä New Yorkiin. Matka kotoota koululle kesti yhteensä 23 tuntia, joista nukuin 40min. (erissä!), eli jokanen voi kuvitella kuinka väsyneitä oltiin siin kohtaa ku piti alkaa vääntää jotai lakanoita sänkyyn...

Tiistai/keskiviiko:

Au pair-koulu oli Long Islandilla, St. John's Universityssä ja se +kampus oli tosi kaunis! Mut moni kakku päältä kaunis... Suihkut ja vessat oli tosi iljettävii ja patjat tosi epämukavat ja äänekkäät! Wifi luvattiin koko makuuhuone-kerrokseen, mut se oliki vaan oleskelu tilassa. Ei siinä mitää sinänsä, mut sanois sellasenki asian sit vaa suoraa.

No kyllähän noihinki sit nopeesti tottu,  ja muuten koulu oli mahtava! Opettajat ja henkilökunta tosi ihania ja tutustuin moniin uusiin au paireihin! Meillä oli erilaisia workshoppeja mm. turvallisuudesta ja ajamisesta ja siis ne oli ku stand up-keikkoja, mikä oli tosi huikeeta koska niit oikeesti jakso pitkän päivän jälkee seurata! 

Torstai:

Pakattiin koko konkkaronkka (74 henkeä, kesäisin koululla on viikossa kuulemma parhaimmillaan yli 300 au pairia...!) bussiin ja suunnattiin Manhattanille! Siellä opastettu kierros ja nähtiin mm. Vapauden patsas tosi kaukaa, paikka johon Titanicin oli tarkotus saapua, Empire Hotel, Central Parkin alku ja 911 Memorial puisto. Ja siis se oli mykistävä. WTC kunniaks täs puistossa on kaks suurta suihkulähdettä kaksoistornien paikoilla. Lähteitä reunusti kaikkien uhrien (3000) nimet. 

Illalla päästiin Manhattanin korkeimman rakennuksen Rockefeller Centerin (259m, 70 kerrosta) tasanteelle ihailemaa näkymiä. Henkeäsalpaava, on oikea sana kuvailemaan sitä tunnetta!

Vapaa-ajalla löydettiin tiemme myös Time Squarelle ja suurimpaan Victoria's Secretiin! Myyjän mukaan kolme kerroksinen liike on kokonaisuudessaan puolen korttelin kokonen!

Perjantai-sunnuntai:

Perjantaina hypättiin taas bussiin ja päästiin perheisiin! Mun perheen kanssa lähdettiin melkeen samoin tein Trick or Treat-kierrokselle, ja se oli tosi kivaa, pienet lapset oli niin sulosia ja innoissaan!

Tänään ollaanki sit vaa käyty juttuja läpi ja tutustuttu toisiimme! Perhe on aivan ihana ja lapset niin sulosia! Joo kylhä ne itkee kaikki kolme samaan aikaan välillä, mut tähä asti oon vaan hymyilly sillekin, kai se hymy kohta hyytyy...

-Sanni